Taidan olla tavallinen

Morjens!

Ajattelin perustaa oman blogini. Onhan se pirun muodikasta ja peräti trendikästä. Vai menikös se jo ohi? Suoraan sanoen syynä on lähinnä se, että minusta on mukava sanailla. Tämän lisäksi uskon, että sanailutaiteeni saattaa jopa kehittyä tyhjänpäiväisiä juttuja tänne raapustaessa.

Kolmas motiivi on se, että elän parhaillani odotuksessa. Minut esivalittiin tässä taannoin CIMO:n harjoittelijaksi Bratislavaan ja toivonkin, että pääsisin viettämään neljättä kevättalvea ulkomaille. Hommakin vaikuttaisi haastavalta. Ehkä liiankin. Tavoitteena on siis päästä lähettelemään terveisiä ja kertomaan kuulumiseni Suomeen jääville tuttaville.

Periaatteena on, että teksti suoraan päästä paperille ilman sen kummempaa editointia. Suunnitelmallisuus kun ei kuulu minun kirjoitustekniikoihini. Tavoitteena on samalla treenata noita ulkomaankieliä ja aika ajoin kirjoittaa sananen, jolloin muulla kuin äidinkielellä.

Muutama kaverini on pitänyt blogia ja jokunen kaverini on kritisoinut blogien pitoa vallan tyhmäksi egosentrikkojen hommaksi. Ib-ystäväni piti blogia Brysselin reissustaan, jossa minäkin silloin hetken aikaa asustelin. Sitä oli mukava lukea jo senkin takia, että olin itse sitä ympäristöä, jossa Ib eleli. Mukava oli lueskella ruotsin kieltä. Se kun on niin lystiä.

Netissä surffailtuani huomasin erään tutun blogin pienien mutkien kautta. En ole nähnyt tätä tuttua, Ulla-Maijaa yli kahteen vuoteen. Niinpä uteliaisuuteni voitti ja päädyin lukemaan hänen blogiaan. Mikä parasta, löysin Uh-la-laan vallattoman hymyn hänen blogin teksteistään ja näin Ulla-Maijan tekemän herkullisen korvapuustin. Toivottavasti joskus törmäämme vielä Ulla-Maija.

Mukavaan, mutta nostalgiaa herättävään ryhmäkuvaan Budapestista on hyvä lopettaa.

PS. If there are photos published in my blog you do not want appear here. Please, let me know.

M