Reflektointia

Mårå!

Luin juuri ensimmäisen tekstini blogissa. Olin näköjään unohtanut kirjoittaa otsikon kiinni tekstiin. Huomasin lukuisia kirjoitusvirheitä. En myöskään ollut ylpeä tekstistäni. Onneksi mainitsin, että tämä onkin tapa kehittää sanailutaidetta. Jos ilmoittaa haluavansa kehittyä jossain, saa kaikki synnit anteeksi. Hauskuutti tuo teksti sentään siinä suhteessa itseäni, että kylläpä olin halunnut perustella blogin avaamisen muille ja itselleni. Taitaa olla tämä noloa hommaa.

Lupaan, etten jatkossa reflektoi tekstejäni, jotta se joka jaksaa blogini silloin tällöin vilkaista ei joutuisi äidinkielen tunnille. Se ei olisi asiakasystävällistä.

Pro gradu -työn tekemisen pitäisi olla yhtä reflektointia. Pitää pohtia omaa tutkimusprosessiaan, kirjoittamistaan, argumentaatiotaan, ajankäyttöään. Tässä prosessissa ollessani olen huomannut, että tämä lisää tuskaa ja hidastaa työvauhtia. Sitä pohtii liikaa ja sitten tuskastuu ja alkaa epäillä kaikkea. Tuntuu kuin olisin ikuinen lopputyön tekijä, mutta olen sentään päättänyt kirjoittaa viimeiset sanat graduuni noin kahden kuukauden päästä. Tällä välillä ehdin kadehtia monta, jotka tekevät työnsä säntillisemmin ja oletettavasti paremmin kuin minä.Tuo kahden kuukauden aika tuntuu kaukaiselta. Odotan sitä innolla, sillä sitä ennen on väännettävä rahatyön lisäksi palkatonna tuota valmistumiseen vaadittavaa gradua. Ja tietty harrastelen kaikkia turhamaisuuksia.

Milloinkohan alan kirjoittamaan asiakasystävällistä tekstiä? Kenties siihen vaaditaan eräskin poikainreissu Lappeenrannan yöhön. Sitä odotellessa.

Ennen Lappeenrannan reissua on hyvä palauttaa mieleen Tampereen juhannus 2005. Kuva

M

Just nu: Giant Robot "Best Match"