Kauhea maanantai?

Väärin. Tänään ei ole kauhea maanantai, vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Olen saanut nukkua hyvän yön ja tänä aamulla jo käväissyt kohottamassa kuntoa uutukaisella kuntosalilla. Parinkymmenen minuutin päästä suuntaan jo kohti työmaata.

Luulin, että viikonlopun kummitukset vainoaisivat vielä maanantainkin tai pahimmassa tapauksessa koko alkuviikon. Lokakuun harmaan sateinen sunnuntai vei kuitenkin pahimmat morkkikset mennessään ja viimeiset viinanhöyryt puhalsin ulos viimeyönä tyynyn pintaan.

Lappeenranta lienee koettu ja nähty. Sinne tuskin tulee tehtyä lähiaikoina enää toiviomatkoja. Taas on yksi aikakausi ryyppyreissujen saralla ohi. Kuopion aika loppui jo vuosi sitten. On melko jännä, kun ihmisillä -jotka tosin muistuttavat eläintä- on loputon halu lähteä reissun päälle, jonnekin päin Suomea.

Ainoa paikka noilla kahdenpäivän reissuilla riippumatta siitä missä kaupungissa olemme olleet on, jokin yökerho. Sekin on todennäköisesti ollut jonkin koko Suomessa olevan yökerhon paikallinen versio. Tämän lisäksi olemme saattaneet saunoa, juoda, puhua niin paljon paskaa kuin vain kykenemme, syödä roskaruokaa, nörtteillä netissä ja juoda hirveästi. Tästä kaikesta huolimatta ja tämän vuoksi reissut ovat olleet oiva meditaatiota, sillä mikään tärkeä tai oikeasti merkittävä ulkomaailman taphtuma ei ole päässyt noihin ahtaisiin tiloihin, joissa viisi miestä ovat humalantäyteiset viikonloppunsa viettäneet.