Piff Piff

Naurava nainen. Se, jolla on viskinmurtama nauru, oli viikon lomalla. Minä olin sen jälkeen puolitoistaviikkoa pois Bratislavasta. Nyt kaikki on kuitenkin ennallaan. Hymyilen koneen ruutuani päin tai paremminkin yritän pidätellä naurun pyrähdyksiä.

Tuolla se alakerrassa holottaa jatkuvasti. Se nousee portaat ylos meidän toimistoon välillä, kuten juuri äsken. Kun hän nousee nuo portaat ylos hän pinnistää sen kumman hymyn mitä hän hymyilee ja tervehtii minua englanniksi, sillä hän joutuu kulkemaan poytäni ohitse tullessaan toimistotilaamme.

Asken hän kävi juttelemassa Ivanille, kollegallemme. Olen kuullut, että tämä naurava nainen ei pidä Ivanista. Naisella oli jotakin kädessään. En valittevasti voinut katsoa, mitä sillä oli kädessä tai olisin purskahtanut nauruun. Mutta kimeällä äänellä hän toisti lukuisia kertoja Piff! Piff! Vielä laskeutuessaan portaita alas omaan toimistoonsa...

Piff! Piff!