Morjens!

Onpahan yksi viikko melkein taas mennyt. Töitä ja kaikkea sekalaista.

Näin tässä kahvin äärellä kaveria, jota en ollut vuoteen nähnyt. En ollut tunnistaa äijän hiusten ja parran pituus oli kasvanut. Lohduttavaa oli, että opiskelu tuottaa muillekin ajoittain vaikeuksia ja motivaatiota siihen ei meinaa löytyä sitten mistään. Mukava oli nähdä muutenkin Anttia.

Juu tuo lista tuossa yllä. Olen viimeaikoina, toisin sanoen viimeisen vuoden aikana kuunnellut musiikkini lähinnä nettiradiosta nimeltään last.fm. Tuossa on listattu artistit joita olen eniten kuunnellut kyseisestä masiinasta. Näyttäisi olevan akseli trip-hopista brittirokkiin ja aina lautalla tuonne Ruotsinmaalle asti. Rumaa. No eiköhän tuon listan voine allekirjoittaa, tykkään.

Huomenna perjantaina pitäisi suunnata läpi sateisten teiden läpi Mikan synttärikemuloihin Asikkalaan Lehmonkärkeen. Siellä odottaisi mökki ja koko viikonlopun kännikabaree sekä splättärisotaa. Tämä jannu joutuu sunnuntaiaamuna töihin. Siispä köröttelen takaisin jo lauantaina ja tyydyn ottamaan olutta vain perjantai-illalla.

Eipä sen suurempia tältä erää.

Kauhea maanantai?

Väärin. Tänään ei ole kauhea maanantai, vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Olen saanut nukkua hyvän yön ja tänä aamulla jo käväissyt kohottamassa kuntoa uutukaisella kuntosalilla. Parinkymmenen minuutin päästä suuntaan jo kohti työmaata.

Luulin, että viikonlopun kummitukset vainoaisivat vielä maanantainkin tai pahimmassa tapauksessa koko alkuviikon. Lokakuun harmaan sateinen sunnuntai vei kuitenkin pahimmat morkkikset mennessään ja viimeiset viinanhöyryt puhalsin ulos viimeyönä tyynyn pintaan.

Lappeenranta lienee koettu ja nähty. Sinne tuskin tulee tehtyä lähiaikoina enää toiviomatkoja. Taas on yksi aikakausi ryyppyreissujen saralla ohi. Kuopion aika loppui jo vuosi sitten. On melko jännä, kun ihmisillä -jotka tosin muistuttavat eläintä- on loputon halu lähteä reissun päälle, jonnekin päin Suomea.

Ainoa paikka noilla kahdenpäivän reissuilla riippumatta siitä missä kaupungissa olemme olleet on, jokin yökerho. Sekin on todennäköisesti ollut jonkin koko Suomessa olevan yökerhon paikallinen versio. Tämän lisäksi olemme saattaneet saunoa, juoda, puhua niin paljon paskaa kuin vain kykenemme, syödä roskaruokaa, nörtteillä netissä ja juoda hirveästi. Tästä kaikesta huolimatta ja tämän vuoksi reissut ovat olleet oiva meditaatiota, sillä mikään tärkeä tai oikeasti merkittävä ulkomaailman taphtuma ei ole päässyt noihin ahtaisiin tiloihin, joissa viisi miestä ovat humalantäyteiset viikonloppunsa viettäneet.

Reflektointia

Mårå!

Luin juuri ensimmäisen tekstini blogissa. Olin näköjään unohtanut kirjoittaa otsikon kiinni tekstiin. Huomasin lukuisia kirjoitusvirheitä. En myöskään ollut ylpeä tekstistäni. Onneksi mainitsin, että tämä onkin tapa kehittää sanailutaidetta. Jos ilmoittaa haluavansa kehittyä jossain, saa kaikki synnit anteeksi. Hauskuutti tuo teksti sentään siinä suhteessa itseäni, että kylläpä olin halunnut perustella blogin avaamisen muille ja itselleni. Taitaa olla tämä noloa hommaa.

Lupaan, etten jatkossa reflektoi tekstejäni, jotta se joka jaksaa blogini silloin tällöin vilkaista ei joutuisi äidinkielen tunnille. Se ei olisi asiakasystävällistä.

Pro gradu -työn tekemisen pitäisi olla yhtä reflektointia. Pitää pohtia omaa tutkimusprosessiaan, kirjoittamistaan, argumentaatiotaan, ajankäyttöään. Tässä prosessissa ollessani olen huomannut, että tämä lisää tuskaa ja hidastaa työvauhtia. Sitä pohtii liikaa ja sitten tuskastuu ja alkaa epäillä kaikkea. Tuntuu kuin olisin ikuinen lopputyön tekijä, mutta olen sentään päättänyt kirjoittaa viimeiset sanat graduuni noin kahden kuukauden päästä. Tällä välillä ehdin kadehtia monta, jotka tekevät työnsä säntillisemmin ja oletettavasti paremmin kuin minä.Tuo kahden kuukauden aika tuntuu kaukaiselta. Odotan sitä innolla, sillä sitä ennen on väännettävä rahatyön lisäksi palkatonna tuota valmistumiseen vaadittavaa gradua. Ja tietty harrastelen kaikkia turhamaisuuksia.

Milloinkohan alan kirjoittamaan asiakasystävällistä tekstiä? Kenties siihen vaaditaan eräskin poikainreissu Lappeenrannan yöhön. Sitä odotellessa.

Ennen Lappeenrannan reissua on hyvä palauttaa mieleen Tampereen juhannus 2005. Kuva

M

Just nu: Giant Robot "Best Match"

Taidan olla tavallinen

Morjens!

Ajattelin perustaa oman blogini. Onhan se pirun muodikasta ja peräti trendikästä. Vai menikös se jo ohi? Suoraan sanoen syynä on lähinnä se, että minusta on mukava sanailla. Tämän lisäksi uskon, että sanailutaiteeni saattaa jopa kehittyä tyhjänpäiväisiä juttuja tänne raapustaessa.

Kolmas motiivi on se, että elän parhaillani odotuksessa. Minut esivalittiin tässä taannoin CIMO:n harjoittelijaksi Bratislavaan ja toivonkin, että pääsisin viettämään neljättä kevättalvea ulkomaille. Hommakin vaikuttaisi haastavalta. Ehkä liiankin. Tavoitteena on siis päästä lähettelemään terveisiä ja kertomaan kuulumiseni Suomeen jääville tuttaville.

Periaatteena on, että teksti suoraan päästä paperille ilman sen kummempaa editointia. Suunnitelmallisuus kun ei kuulu minun kirjoitustekniikoihini. Tavoitteena on samalla treenata noita ulkomaankieliä ja aika ajoin kirjoittaa sananen, jolloin muulla kuin äidinkielellä.

Muutama kaverini on pitänyt blogia ja jokunen kaverini on kritisoinut blogien pitoa vallan tyhmäksi egosentrikkojen hommaksi. Ib-ystäväni piti blogia Brysselin reissustaan, jossa minäkin silloin hetken aikaa asustelin. Sitä oli mukava lukea jo senkin takia, että olin itse sitä ympäristöä, jossa Ib eleli. Mukava oli lueskella ruotsin kieltä. Se kun on niin lystiä.

Netissä surffailtuani huomasin erään tutun blogin pienien mutkien kautta. En ole nähnyt tätä tuttua, Ulla-Maijaa yli kahteen vuoteen. Niinpä uteliaisuuteni voitti ja päädyin lukemaan hänen blogiaan. Mikä parasta, löysin Uh-la-laan vallattoman hymyn hänen blogin teksteistään ja näin Ulla-Maijan tekemän herkullisen korvapuustin. Toivottavasti joskus törmäämme vielä Ulla-Maija.

Mukavaan, mutta nostalgiaa herättävään ryhmäkuvaan Budapestista on hyvä lopettaa.

PS. If there are photos published in my blog you do not want appear here. Please, let me know.

M