Harmaa päivä

Tässä vaiheessa huomaa, kuinka tyomatkan ja katujen yksityiskohdat tulevat tutuiksi. Ehtii pohtia kävellessään jo sitäkin kuinka se eilinen pub oli niin hauska, että siellä voisi käydä toistekin. Tällä kohtaa katua se yksi lippulakkipäinen mies kävelee minua vastaan joka aamu tyomatkallani. Näissä liikennevaloissa on kannattaa mennä, vaikka on punainen. Rakennusmiehet puurtavat taas paikallaan ja KONE:een auto seisoo tyomaan vieressä niinkuin aina ennenkin. Kumman reitin valitsen tänään: presidentin linnan vai liikekadun ohitse?

Tuttuus tekee kaupungista ikäänkuin tavoitettavamman – voi tehdä helpommin valintoja. Jossain vaiheessa tuttuus kuitenkin alkaa toimimaan päinvastoin. Harva sitä enää kotikaupungistaan innostuu siinä määrin, että lähtisi katsomaan kaupunkia, vaikka nähtävää saattaisi ollakin. Olisi mukava olla aina sellaisessa ˝puolitutussa˝ tilassa suhteessa siihen ympäristoon, jossa asuu. Niin, että panisi merkille jatkuvasti uusiakin asioita.