Ruoka

Eilen pääsin syomään paikallista kaalikeittoa. Hyvää oli. Hapankaalta, sieniä, pekonia, sianlihaa ja naudanlihaa. Tänäänkin on luvassa slovakialaista tai ainakin slovakialaisen laittamaan ruokaa. Syominen on ehdottomasti maailman parhaita asioita. Ruoan ei tarvitse olla gourmet-ruokaa, jotta se täyttäisi sen tilan mitä siltä kulloinkin vaaditaan.

Joskus halpa pizza on mitä mainioin sunnuntai-iltapäivän nautinto. Kiireessä juna-aseman McDonaldsissa syoty hampurilainen tekee edessä olevasta junamatkasta kaksin verroin viihtyisämmän. Yliopiston Amican sinihomejuusto-punajuuripaistos auttaa jaksamaan iltapäivänkin luennot. Aidin paistamat kuhafileet, perunamuusin, vihannesten ja parhaassa tapauksessa kanttarellikastikkeen kera kuuluvat kiirettomään lauantaihin. Kaikista näistä aterioista olen nauttinut ja paljon.

Joskus on mukava syodä pitkän kaavan mukaan ja noudattaa etikettiä. Se on kuin pienen näytelmän kenraaliharjoitukset, joihin on mukava osallistua jos tunnelma on hyvä. On lystiä syoda ravintolassa, mutta on myos uskomattoman hienoa istua poytään, jonka ystävä on sinulle kattanut. Pieniä ystävän tekemiä kokkimokia ei edes huomaa, kun on kiitollinen siitä huomionosoituksesta, jonka sinulle kokannut. Joskus on ollut ilo puuhata keittiossä veitsi toisessa kädessä ja punaviinilasi toisessa ja yhdistää voimat muiden kanssa suuremman päämäärän, maukkaan ruoan, aikaansaamiseksi.

Näiden lisäksi huikka punkkua, maitoa, olutta tai vettä. Joskus juoma on sivuosassa, mutta joskus se kuuluu kiinteänä osana aterian pureksittavaan puoliskoon. Joskus sitä vain juo, mutta joskus katselee, haistelee ja maistelee.

Ruoka on nautinto