Piestany (19/02/02)

Piestany
Piccolo, toi tänään minut ja laukkuni hotellihuoneeseen. Tosin piccolo ei kuvaa parhaalla mahdollisella tavalla tätä kaksimetristä bodarikörmyä. Jäin miettimään, että mitenköhän minun käy kun en tajunnut antaa tippiä. En olisi sitä kai tahdikkaasti osannut antaakaan, kun ei minulla aiemmin ole piccoloa ollut.

Piestany on pieni kaupunki Slovakiassa, joka on tunnettu kuumista lähteistään ja kaikenlaisista joka vaivaan avun tuovista luontaishoidoista. Tämän lilluttelun historia juontaa jonnekin 1600-luvulle. Itse pidän kovasti iltakävelyllä näkemästä 1900-luvun alun art nouveau-tyyppisestä viiden tähden hotellista. Itse joudun tyytymään neljään tähteen ja 1980-luvun lopun arkkitehtuuriin. Sen lisäksi minulla ei ole uimapöksyjä, joten lilluttelu taitaa jäädä väliin minun osaltani.

Harvoin olen tuntenut oloani näin pikku vanhaksi, kuin tänä iltana. Illallisen jälkeen lähdin kevyelle iltalenkille tarkastamaan ympäristön, jonka jälkeen päätin mennä hotellin kahvilaan. Se oli täynnä. Sen täyttivät yli 60-vuotiaat saksalaiset turistit, jotka kärsivät ylipainosta. Kahvilassa pianisti soitti jazz-versioita tunnetuista hittikipaleista. Käsittelyn sai osakseen ainakin Beatlesin Yesterday. Minä poika istuin kaikesta tästä huolimatta nojatuoliin. Tilasin oluen ja mineraaliveden. Luin pari juttua viikonloppuna ostamastani Newsweekistä. Erityisen mielenkiintoisena pidin juttua siitä, kuinka Kiinan talous kasvaa demokratian ja avoimen markkinatalouden puuttumisesta huolimatta. En nyt väitä, että olisin saanut kiksit tilanteesta, mutta täytyy myöntää, että oli mukavaa istahtaa hetkeksi päivän päätteeksi.