Tähdeksi?

Ne filmaa kadulla. Toihin kavellessani ohitin kaikenlaisia lavaste- ja valaistushärveleitä.

Kävin äsken vessasssa ja huomasin, että ne ovat siirtyneet aivan meidän toimiston ulkopuolelle. Olisikohan musta ainesta pääosaan? Täällä toimistossa, kun on inhottavan kuuma. Mitäkohän ne filmaa?

Heja heja

Javisst. Nu har jag gjort den. Skickade mitt forsta ansokan for att jobba i Sverige och helst i Stockholm i sommar. Det sku bli bara sommarjobb men Stockholm är sa vackert i sommar sa varfor inte. Forstas vill jag se alla de supande Finska människor i Stockholm. Da kan jag tänka hur vulgar är de egentligen...det blir mycket lättare om jag stockholmboende mig själv. Da är jag inte riktig Finsk. Det var nog skoj. Eller?

Det är ocksa bra for mitt sprakkunskap. Lite forbättring skulle vara himska bra. Därfor det är dags for att skriva lite svenska här ocksa. Det blir säkert ganska rolig. Man far skatta at mig. Gor de gärna da jag kan inte. Det är bara därfor att jag tror att det är inget fel med mitt svensk sprak. Jag skriver och pratar det flytande. Visst? Kanske det är därfor att min morfar var svensksprakig. Jag sag honom aldrig och min mamma har aldrig anvant svenska nar jag har varit i den här världen.

När man skriver med tangentbord (det är kanske keyboard pa svenska) i Slovakien sa blir det mycket gissande vad man har skrivit. Man har inga a och o, tur att jag har ä.

Vadret är som en skon brud. Och jag ska ha en god van hos mig i hela veckoslutet. Vi ska atminstone se Devin Hrad –Devin Castle. Och jag ska laga pasta med feta i kväll. Och kanske det blir lite festande i Lordags kväll.

Och det här är inte skoj. Jag vill träna mitt svenska nu.

Serios.

Punkt.

Piff Piff

Naurava nainen. Se, jolla on viskinmurtama nauru, oli viikon lomalla. Minä olin sen jälkeen puolitoistaviikkoa pois Bratislavasta. Nyt kaikki on kuitenkin ennallaan. Hymyilen koneen ruutuani päin tai paremminkin yritän pidätellä naurun pyrähdyksiä.

Tuolla se alakerrassa holottaa jatkuvasti. Se nousee portaat ylos meidän toimistoon välillä, kuten juuri äsken. Kun hän nousee nuo portaat ylos hän pinnistää sen kumman hymyn mitä hän hymyilee ja tervehtii minua englanniksi, sillä hän joutuu kulkemaan poytäni ohitse tullessaan toimistotilaamme.

Asken hän kävi juttelemassa Ivanille, kollegallemme. Olen kuullut, että tämä naurava nainen ei pidä Ivanista. Naisella oli jotakin kädessään. En valittevasti voinut katsoa, mitä sillä oli kädessä tai olisin purskahtanut nauruun. Mutta kimeällä äänellä hän toisti lukuisia kertoja Piff! Piff! Vielä laskeutuessaan portaita alas omaan toimistoonsa...

Piff! Piff!

Tyopaikan ovella

Tyopaikan ovella

Toimisto, jossa istun pitkät päivät sijaitsee keskustassa. Uskonpa, että se luetaan kuuluvaksi vielä historialliseen kaupunkikeskustaan. Toimistohuoneen isot ikkunat ovat sisäpihalle ja päiväaurinkoon päin. Aurinkoisina päivinä toimisto on lähes sauna. En usko ilmastoinnin toimivan. Sisäpihalla on muutaman ravintolan tarjoilualueita, joidenka asiakkaita eksyn välillä katselemaan, kun he aurinkolasit silmillään herkuttelevat.

Kaikilla muilla tyontekijoilla on jonkinlainen kortti, jota he vilauttavat toimistorakennuksen aulassa päästävät pidemmäs rakennuksen sokkeloihin ja tietokoneidensa, puhelimien ja paperipinojensa ääreen. Minulla ei ole, vaan ovimies tai –nainen painaa jotain nappia kun minä olen oven kohdalla ja pääsen sisään. Todella harvoin saan sentään avaimen, jolla pääsen avaamaan ja lukitsemaan toimistohuoneeni oven. Yleensä kuitenkin tulen myohemmin ja lähden aiemmin, kuin joku kolmesta kollegastani ja vältyn ottamasta vastuuta ovista ja avaimista.

Meillä on kaksi ovimiestä, joista nuorempi on ystävällinen ja vanhempi tuhahtelee. Kukaan ovimiehistä ei puhu englantia, mutta kollegani selvittivät yhdelle heistä toisena aamunani, että tässä on tämä ulkomaalainen, jolle pitää avata ovi. Ilmeisesti sana on kiirinyt kollegeiden kesken ja pääsen joka aamu sisään.

Ovinainen, on tyyliä ´too cool to be true´. Se ei ikinä hymyile, muttei tuhahtelekaan. Se vastaa tervehdyksiin käyttämällä lyhenteitä dovidenijasta (näkemiin) tulee dovi ja dobry denistä (päivää) tai dobre ranosta (huomenta) tulee dobry. Se puhuu sellaisella melko metallisella äänellä, jossa on sellaista yläastelaisen ´cooliutta´. Minusta se on aika hauska.

Blogging

I have started to read a Swedish blog. Or maybe it is Australian blog. Well it is about a Swedish guy living in Melbourne. First I just tried to find something to spend my time and maybe refresh my Swedish skills on side. I thought it would be interesting because it would give me an another Nordic view to Australia. I have my own views but since I only spend one week in Melbourne and lived far away from there, in Sunshine Coast there is not much comparability (is that a word?).

Now I am quite addicted to that blog of this Silverfisken. I am the guy with order because I am reading it in chronological order from the beginning to these days. That is a bit difficult since blogs (like this) are arranged that the most recent post is in the top. I tried to read that vice versa but I found that irritating.

Unfortunately I have found quite a few other blogs which I follow almost daily. Blogs of my friends are of course interesting. Everytime I read some blog of the other I envy some feature of them. Some are good in words, some are good in pictures etc. I have also read some blogs about being a taxi driver, a whore and a police. It seems that the professions where one meets lot of people gives lot of things to write about.

And, oh yes, did I tell you I have graduated! Any suggestions where to find a job?

A Swede in Oz
http://saintkildaroad.blogspot.com/

Friends
http://tuikkula.blogspot.com/
http://lifesonata.blogspot.com/
http://oesielfeimquadrat.blogspot.com/

Daily laughs
http://www.salakuunneltua.fi/
http://paskamutsi.vuodatus.net/

Suunnitelmia kevään korvalla

Pieni kesä on täällä. Niin se on kai Suomessakin, jos olen oikein ymmärtänyt. Toimistossa istuessa sitä odottaa jo tiistaina viikonloppua. Pääsee temmeltämään ulos auringonpaisteeseen. Kenties voisi jopa mennä piknikille tai ainakin Horsky Parkiin ja sen laidalla sijaitsevaan teetupaan. Yskänihän on aivan varmasti viikonloppuun mennessä historiaa.

Tein tänään päätoksen jättää Slovakian reissuni päätteeksi suunnitteleman Slovenian reissun väliin. Polttelee kyllä pahasti, mutta raha on rahaa ja mukavahan se on viettää viimeiset päivät paikallisten kavereiden kanssa. Tosin Sloveniassakin olisin tavannut kavereita, joita en ikuisuuksiin ole nähnyt. Melkein kuin aasi kahden heinäpaalin välissä –toinen pitää valita, ja sitten harmittaa kun toisesta ei enää jaksa syodä.

Happiness

It was no long time ago I read about a study which claimed that people think that certain things (usually materia) will bring lot of happiness. The researcher claimed that new car or other new item does not bring that much happiness as people think. Happiness comes from elsewhere.

We are good to believe what we want. After stressing and depressing day one go for a boutique and buy new fancy clothes. Buying new clothes is accepted because they are believed to give happiness or relief in between stressing everyday life. Yet next day is again as stressing and depressing and no new clothes is helping with that. Everyone knows how new shirt or car does not give any comfort. I must admit that i have some Maslowian thoughts when it comes to money and materia because it can be hard to be happy if one does not fulfill basic needs. Because of people are able to make comparisons can basic needs be a bit of relative concept.

I have told myself that certain things won´t bring that much happiness. Lately I have been happy but not because of anything I exactly wished for. It is also funny how happiness brings worries –at least in some cases- because one wants to be owner of the happiness forever. Maybe it would be better to accept Freudian idea of life as a pretty much grey thing or a minor struggle one must go through. No big ups and downs. The latter if one keeps healthy in mind.

Two things I am positively sure. Friends and sports. They both make me feel fine aka happy. Sports I haven´t done since three months so I wonder what would happen my happiness. Keeping busy is also one thing not to get bored and depressed. I like travelling, meeting new people and tasting different cultures. Does travelling bring me happiness just because it is keeping me busy or is it the thing itself which makes me happy. Who knows!

I like making new friends when travelling. Some of the new friends become good ones some of them stays occasional beer buddies. Still some of the friends I have make earlier in my life no matter if I had made them when travelling or living somewhere gives happiness to me. Sometimes i tis just enough to know that there are people I care about – maybe some of them care abouts me as well.

Maanantaikahvi

Perkele tänään alkoi sitten satamaan vettä. Tihkua. Siispä istun kahvilassa ja ihmettelen elämääni. Ilmeisesti oloni Banska Bystricassa tulee olemaan rentoa. Nyt minun oli tarkoitus kiertää kaupunkia ja käydä museossa. Valitettavasti sää on kovin harmaa. Aamupäivällä oli töitäkin.

Tänään oli vallan hienoa herätä ilman, että herätyskello olisi kilkuttanut. Tai olisihan se kilkuttanut myöhemmin, mutta menin jo yhdekseltä eilen nukkumaan, joten heräsin omia aikojani seitsemältä ja sain kyydin perheen nuorikoilta kaupunkiin.En muista milloin viimeksi olin nukkunut niin hyvin.

Nyt odottelen jo viikonloppua. Aion olla viimeinkin viikonlopun Bratislavassa, joka on melkeinpä poikkeuksellista. Ilmeisesti minulla on vieraitakin toiselta puolelta Slovakiaa. Mietin, että mitä voisin näyttää Slovakialaiselle Bratislavassa. Ehkä luotan vain siihen, että olen niin hyvää seuraa, että oksat pois.

Asun tällä hetkellä perheessä, jossa on vahva uskonnollinen pohjavire. Tällaiselle ateistille tämä tarkoittaa puheaiheiden huolellista valikointia. Jossain määrin tämä tekee minut vaivaantuneeksi. Itse en jaksa ihmetellä avioliiton pyhyyttä ja surkutella avioeroja. Muistan kerran emännän maininneen kuinka harmillista on kun monet pariskunnat eroavat. Ehkä niin, mutta en tiedä itse edes onko kahta ihmistä tarkoitetta elämään koko elämäänsä kahdestaan. Ehkä, ehkä ei.

Onneksi sentään olutta tarjottiin ja perheen nuorikot aikovat viedä minut yökerhoon. Tällä hetkellä lauantain vahva humalatila on lähimuistissa sen verran vahvasti etten ole bilettämään kauhean kovaa juoksemassa. Nuorikoista ovat kaikki täysi-ikäiset asuneet ulkomailla jonkun aikaa ja on mukava keskustella englanniksi sopivan sujuvasti.

Sunnuntaijuna

Istun junassa ja väsymys painaa. Janokin on kova. Kurkkuni vaatii Vineaa tai Kofolaa. Vielä pitäisi jaksaa puoli tuntia. Toivottavasti en haise vanhalle viinalle, sillä vietän seuraavat päivät kollegan perheessä. Minua ollaan vastassa asemalla.Oikeastaan toivon, että minulle ei ole järjestetty ohjelmaa täksi illaksi, sillä hereillä pysyminen on jo nyt kuuden aikaan melkoista taistelua. Olisikin asiaa käydä pötkölleen mahdollisimman aikaisin ja herätä raikkaana toimistoeloon huomenna.

Maisemat ovat hienot. Viisi päivää on kierretty Slovakiaa. Toiset viisi päivää on vielä edessä.
Olen ollut, vaikka missä. Poprad, Spisska Sobota, High Tatras, Kezmarok, Spissky Hrad, Levoca, Kosice ja nyt menossa Banska Bystricaan. Hienoja historiallisia nähtävyyksiä ja kaunista luontoa. Voin kuvitella kuinka kaunista täällä olisi kesällä.

Lempiaiheeni, ruoka, saa sijansa tässäkin matkapäiväkirjassa, sillä olen syönyt todella hyvää Slovakialaista ruokaa viimepäivinä.Eilen söin unkarilaista gulassia hapankaalin kera. Taivaallista. Kosicessa asuu melko suuri unkarilaisvähemmistö.

Ihan oikea toimittaja

http://www.kyy.fi/stimulus/indexi.php?lehti=0207&juttu=4

Reissun päälle

Reissun päälle

Aurinko paistaa. Kaulaliina oli liikaa tänä aamuna. Vähän pelottaa lähteä Koillis-Slovakiaan Tatran kylkeen tyoreissulle huomenna, jos siellä onkin sitten kylmempää. Muutenkin juuri nyt tuo reissu ei jaksaisi innostaa, vaikka vielä viime viikolla olin siitä kovin innoissani. No eikohän se siitä. Ainakin se on vaihtelua tälle toimistossa istumiselle.

Lähetin eilen tyohakemuksen (taas kerran). Voi hitsin, hitsi kun saisin puhelun: ˝Olette palkattu.˝

Slippers

I was partying Friday night with my friend. We came home. It was 4 am. I put my laundry to dry. I should buy slippers. Neighbour in the downstairs claimed that to me next day. What the F(&/%K!

Talo

Talo on tumman harmaa. Se on seissyt siinä paikallaan vuosikymmeniä. Todennäkoisesti sen edessä kulkeva tie on nykyisin liikennoidympi kuin ikinä aikaisemmin. Talon sisääntuloa koristaa valkoinen marmori. Sisääntulo on hassun matala. Sen lisäksi valkoinen marmori on paikallisten gangstojen ansiosta koristeltu spray-maalilla. Tageja ja muita toherryksiä ei kukaan välitä pyyhkiä pois, sillä tuskin kestäisi kauan kuin se olisi tehtävä uudestaan.

Sisääntultaessa vasemmalla puolella on rivisto vanhoja vihreitä postilaatikoita. Pari askelmaa portaita noustaessa edessä on hissi. Hissikin on vanha. Sen lukko ei toimi enää niinkuin sen pitäisi, mutta ovi menee kuitenkin kiinni kun niksit ovat hallussa. Postilaatikkonikin lukko on rikki. Sen vuoksi en lukitse ikinä lukkoa. Se ei kauheasti haittaa, sillä mainospostin lisäksi olen saanut kirjeen Suomen suurlähetystostä ja kaksi postikorttia.

Minä asun tuossa talossa neljännessä kerroksessa, tai suomalaisittain viidennessä kerroksessa. Kaiken kaikkiaan harmaa rakennus ulottuu kuusi kerrosta ylospäin maanpinnasta. Kerroksesta toiseen voi siirtyä luonnollisesti hissiä tai kommunistisen vihertävää porraskäytävää käyttäen. Porraskäytävän kadunpuoleisella laidalla on ikkunatiiliä ja useissa kerroksissa ikkunatiilten alla on kukkia piristämässä asukkaita.

Minun lisäksi talossa asuvat ainakin vuokraisäntäni ja hänen tuleva ranskankanadalainen vaimonsa. He asuvat toisella puolella seinääni. Isäntä on rauhallinen pitkä mies, kun taas morsmaikkunsa on kihertävä ilopilleri, joka vihdoin loysi kankaan hääpukuunsa. Eilen tarjosin heille illallisen ja he lähtivät sen jälkeen ensimmäiselle tangotunnilleen.

Samassa kerroksessa kanssani asuu -tai ainakin niin kerrotaan- talon alkuperäisasukki, vanha nainen. En kuitenkaan ole häntä nähnyt saati seinän läpi kuullutkaan. Sen lisäksi taloa asustaa reilu nelikymppinen duunari, joka on ihan aina otossaan ja hilpeällä tuulella. Häneen tormään usein rappukäytävässä.

Kuudennessa kerroksessa asuu humanistiopiskelijalta näyttävä nuori mies ja hänen kaunis tyttoystävänsä. Heillä on myos koira, joka on kooltaan aivan liian pieni koiraksi. Joskus satuin hissiin opiskelijan kanssa. Tässä vaiheessa olin päättänyt, ettei kukaan Bratislavassa osaa englantia. Häkellyin kun hän kysyikin englanniksi mihin kerrokseen olen menossa. Yllätyin vallan kovasti, jonka vuoksi omat englanninkielen taitoni hävisivät hetkeksi. Sain kuitenkin pukahdetuksi, että neljänteen olen menossa.

Alakerrassa asuu nainen, jonka kerrotaan olevan hieman omituinen. Keskiviikkona hän kolkutteli ovelle varttia vaille kymmenen illallisvieraiden lähdettyä. Hänestä melu tuntui, ihan kuin hevoset olisivat laukanneet asunnossani ja pyysi unirauhaa. Toki sen hänelle sallin, vaikkemme melunneet olleetkaan koko iltana. Eilen, torstaina hän koputteli ovelleni aina otossaan olevan kanssa. Tällä kertaa hän halusi kurkata vessaan, sillä hänen oman vessansa katto on kastunut 2-3 kuukautta sitten!!!! Itse olisin saattanut pohtia kostunutta vessan kattoa ajallaan. Hän pohti vuotaisiko minun vessani. Se ei kuitenkaan vuotanut eikä omassa vessassani ollut kosteusvaurioita. Niinpä tämä rouva päätti yhä ylemmäs kavuta ja selvittää tilanteen viidennessä kerroksessa. Aina otossaan oleva pyoritteli päätä.

Looking for a job

I have less than one and half month left my internship in Bratislava. That is about the same time I expect graduate officially. One plus one is something else. And this something else means looking for a job. I should be more serious now than ever. No more academic freedom. From May on I should look more grey and start to pay my student loan.

I hope that becoming summer I would have an opportunity to work somewhere else than in Orimattila. I have applied either summer jobs or full-time jobs in this spring from Helsinki, Iceland and London. Today I got e-mail from Helsinki that I was one of the 115 applicants to a position I applied and was not the one chosen. Today I also found a job advertisement from London made for me to which I already wrote a covering letter Though London is not my number one spot on the Earth... . I just do not know if they consider me as a person made for that job in that German based organization.

Looking for a jobs is time consuming and pretty much boring thing to do. Luckily I have had some extra time to browse through job ads but there has not been that many interesting opportunities. Therefore future looks even more blurrier than it was last year. But hey, no worries this evening I will do a Finnish pancake.

Vastauksia

Loysin tälläisen kyselyn paristakin blogista ja sen sai luvan mukaan kopioida omaan käyttoonsä. Niinpä päätin itsepaljastella. Olkaa hyvä!

1. Mitä on yöpöydälläsi? Minulla ei ole yopoytää.
2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi? Näitä on, vaikka millä mitalla. Ennen kaikkea hävettää se, että olen niitä myos kuunnellut. Laitetaan, vaikka tähän Sound of R.E.L.S.
3. Käytkö öisin jääkaapilla? En ikinä
4. Elokuva, jonka aikana itkit? Ihan suoraa vollotusta ei liene tapahtanut, mutta Tanssii susien kanssa oli kova.
5. Mitä pelkäät? Kaikkea ihan tavallisia asioita, mitä muutkin nykyään. Opintojen jälkeinen tulevaisuus, olenko pukeutunut komeasti…
6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi? Taidan joskus yrittää näyttää varmemmalta kuin olenkaan kun olen epävarma ja hopottää entistä enemmän. Jälkimmäistä harrastan myos silloin kun en ole epävarma.
7. Tunnetko ketään julkkista? En.
8. Kuvaile sänkyäsi? Sen saa auki, jotta sen sisään voi laittaa tavaroita. Siinä on minua ennen nukkuneet ja istuneet niin monet ihmiset, että patja on lommollaan.
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen? Suunnitelmallinen, tätä ominaisuutta haittaa kuitenkin hajamielisyyteni. Toisin sanoen voin spontaanisti unohtaa perusteellisestikin suunniteltuja asioita.
10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi? Voisi olla joku näyttelijä, joka on tottunut näyttelemään tahattoman koomisia rooleja. Toivottavasti EI kuitenkaan Woody Allen.
11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa? Olen.
12. Mitä kannat aina mukanasi? Kännykkää ja lompakkoa.
13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten? Mulla oli parikin sellaista lystiä kolmipyoräistä, joilla meinasin lukuisia kertoja jäädä auton alle. Niillä oli kuitenkin mukava hurjastella.
14. Oletko tyytyväinen nimeesi? Olen, ja viimeaikoina olen viehtynyt myos toisesta nimestäni.
15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi? Parhaillaan radiosta tulee Rod Stewart, mutta en kuuntele sitä. Kuuntelin viimeksi Amy Winehousea.
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä? Kyllä, jopa joulupukkina.
17. Pidätkö itsestäsi? Ajoittain.
18. Oletko tehnyt mitään laitonta? Kaikki ovat.
19. Pidätkö itseäsi söpönä? En, mutta monet pitävät.
20. Epämiellyttävin kotiaskare? Tiskaaminen ja vessan siivous.
21. Syötkö roskaruokaa? 2-4 kertaa kuussa.
22. Viilaatko kynsiäsi? En.
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi? Laitan kosteusvoidetta pärstääni, joka kerta suihkun jälkeen.
24. Oletko koskaan laulanut karaokea? Olen.
25. Mitä sanaa toistat paljon? Yritän olla toistamatta. Englantia puhuessani toistin aikoinani sanaa actually paljon, mutta olen vieroittunut siitäkin.
26. Seuraatko tosi-tv -ohjelmia? Satunnaisesti, mutta jotkut ovat ehdottomasti pannassa (Viettelysten saari…)
27. Oletko koskaan halunnut malliksi? En.
28. Seuraatko naapureidesi elämää? En, mutta alkaisin varmasti seuraamaan jos sattumalta huomaisin jotain outoa.
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja? En.
30. Jos voittaisit 1000€, mitä tekisit sillä? Sijoittaisin kesään tai maksaisin pienen osan opintolainoja.
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi? Julkisen liikenteen lipun Budapestissa. Maksoi 230 forinttia.
32. Odotatko jo kesää? Odotan.
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla? No suksilla. Jos lasken.
34. Turhin juhla? Nimipäivä, halloween
35. Mitä kieliä osaat puhua? Suomea, ruotsia, englantia ja sanan jos toisenkin sitä sun tätä
36. Edellinen matikan numerosi? Kirjoitukset olivat viimeksi L (Lyhyt matikka)
37. Onko sinulla lävistyksiä? Ei.
38. Jos tulisit (/jos kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit? Siihen mihin kumppani päätyisi.
39. Onko sinulla hyvä itsetunto? Kohtalainen, mutta ajattelen itsetunnon eri sektoreista koostuvaksi, joten joillain hyvä joillain huonompi.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi? Minulla ei ole parasta ystävää. Hyvät ystäväni ovat pääosin samanikäisiä.
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi? En muista, mutten ainakaan viimeiseen 4-5 vuoteen.
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta? En kannata. 15-16 vuotias alkaa olemaan valmis tyoelämään.
43. Onko sinulla nälkä? Ei.
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin? En.
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit toisiinsa yhdistettyinä ovat jotain kamalaa? Olen.
46. Ripari vai protuleiri? Ripari, koska kävin itse.
47. Teetkö kotitöitä? Pakkohan se on kun yksin asun.
48. Pidätkö linnunlaulusta? Riippuu linnusta. Joidenkin lintujen kotkotus tai rääkyminen on kaukana laulusta.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran? En tiedä, tuskin.
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi? Kestävä kehitys
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit? Voisin olla päämäärätavoitteisempi haahuilun sijaan. En tiedä pitäisinko loppujen lopuksi siitäkään.
52. Mikä sinusta tulee isona? Virkamies (lue entistä tylsempi)
53. Mitä aiot nyt tehdä? Kuluttaa aikaa.
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa? Muutan kahden kuukauden päästä, joten en ennen sitä.
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa? Montakin
56. Kuinka monta levyä omistat? Varmaankin noin 150-200.
57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi? Liian vähän. Sen minkä toisaalla parannan sen toisaalla huononnan.
58. Laitatko rahaa esim Punaisen ristin keräyksiin? Harvoin.
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi? Osittain.
60. Janottaako sinua tällä hetkellä? Ei vielä.
61. Mitä haluaisit juoda? Ruoan kanssa Kofolaa.
62. Miten vietät viikonloppusi? Matkustan naapurikaupunkiin ja biletän.

Puhetta puheesta

Nyt näyttää siltä, että kevät on tulossa. Aurinko paistaa ja viileät aamut muuttuvat lämpimiksi päiviksi. Huomiseksi on luvattu jo ilmeisesti 17 celsiusta. Tämä käy etenkin, kun juuri ostin talvitakin tilalle hieman vähemmän topatun takkiloisen.

On hauska huomata, että vaikka joitain ihmisiä ei näe kuin kerran kolmessa vuodessa. Niin silti yhteinen puhekulttuuri säilyy. Tapasin viikonlopun reissulla amerikkalaisen, joka liikkui paljon samoissa porukoissa kuin minä. Vuosi oli 2004. Tämän jälkeen en ole kaveria paljon nähnyt tai pitänyt muutenkaan yhteyttä.

Lauantaina kuitenkin kävimme syomässä ja sama ivailu jatkui. Sanoin toiselle kaverille, joka oli mukana, ettei tämä amerikkalainen ei ole muuttunut pätkääkään. Mutta todennäkoistä on, etten minäkään ole muuttunut sen enempää. Jostain syystä meillä oli ja näkojään on edelleen tapana piikitellä ja provosoida toisiamme, leikillisesti kuitenkin.

Olen aiemminkin pohtinut kuinka eri kavereiden tai kaveriporukoiden kanssa samoista asioista puhutaan eri tavoin jos edes samoista asioista puhutaan. Helpoin esimerkki lienee on se kuinka puheet muuttuvat kun ei enää ollakaan poikaporukassa vaan mukana on naispuolisia henkiloitä tai jopa jonkun tyttoystäviä.

Se on vaan jännää ja virkistävää tämä vaihtelu, mutta toisaalta se on ehdottomasti mukavaa. Olisi ikävää aina vain nyokytellä samoille mielipiteille, jotka on tietyssä porukassa hyväksytty normiksi tai pelkästään piikitellä kaikkien kavereiden kanssa, tai rajoittaa keskustelut seksiin, kuten joskus käy ˝äijäporukassa˝ tai sosiaalipolitiikkaan, kuten saattaa käydä opiskelijakavereiden kanssa.

The door in Budafoki ut

It has been almost three years since I spend the spring of my life in Budapest. Last weekend I spend there few nights. I was overwhelmed with the memories and feelings that it felt more like dream than reality. But it felt good. I would say the crown of the trip was definetely Szechenyi Furdo (Spa) and as always we went there on Sunday. I was felt so relaxed after that.

I was there with an exchange buddy from Germany. Who spend there same semester 2004. We met some of old friends who are in Budapest at the moment and of course we did couchsurf. Again we had a great chance to enjoy amazing hospitality this time from English-Hungarian couple.

Funny thing we both wanted to walk on by our former flats. Mine was in Budafoki ut. where I had priviledge to share my time with Austrian, French and Italian flatmates. I am way too serious looking in that picture taking in front of my flat. In real life I was almost jumping because of excitement.

Budafoki ut seemed to be pretty much the same now as it was 2004 but my dear cellar Fitness Club had got new facade with new ads on the street. In Budafoki ut there were still vegetable shop downstairs. My favorite hairdresser who couldn´t speak any English but did best haircuts ever. Close enough there were this cheap and good chinese from where I once got food poisoning. Those worker´s pubs where I once organized pub crawls. That butcher from where Pietro used to get his meat. That nice small café with marvellous cakes. Small shop where I sometimes bought croissants with sausage inside and if I was going to some parties I popped in to get a cheap wine. In the beginning of the street that pub where I always got my weekly Pesti Est....

Hallintoa

Suomessa puhutaan paljon julkisen hallinnon tehostamisesta. Mikä on käytännossä tarkoittanut erilaisia kuntaliitoksia ja laajempia vastuualueita tyontekijoille. Tähän on varmasti ollut ja kenties on paikoittain vieläkin tarvetta, sillä varmasti osa toimistopirkoista ja –perteistä viettää suuren osa tyoajastaan kahvikupin ääressä.

Slovakiassa julkisen hallinnon tehostaminen on kaikesta päätellen vasta tulevaisuuden heiniä. Mahdollinen syy tähän on kommunismin perinto, jolloin kaikki pidettiin toissä, vaikka niitä ei kaikille olisi riittänytkään. Kolmas syy tähän lienee sekin, että tyovoimakustannukset ovat täällä Suomea melko paljon pienemmät.

Itse olen istunut paikallisessa julkishallinnossa reilun kuukauden ja eräs paikallinen ystävä tyoskentelee myoskin eräässä ministeriossä. Omien kokemusteni perusteella ja myoskin ystäväni kertomien mukaan väkeä olisi melko helppo potkia ulos ilman, että ministerioiden joutuisivat karsimaan toimintojaan. Olen toki harjoittelija, mutta mielestäni olen saanut ottaa toissä välillä hyvinkin rennosti.

Toisaalta pikkupomot ovat melko kiireisiä, joten kenties kyse on siitäkin, etteivät he osaa tai uskalla delegoida tyotaakkaansa vaan, kun kerta kantavat vastuun niin tekevät itse.

No joo tämmoistä paatosta tihkusateisesta, mutta lämpimästä Bratislavasta.